Selkaansasaanut

Johdanto
Tämä blogi sai alkunsa lähipiirin ja kavereiden ehdotuksesta. Halusin kirjoittaa kokemustarinan siitä, miten kroppa päätti irtisanoa yhteistyösopimuksen, mutta pää ei suostunut allekirjoittamaan. Tämä on kertomus kivusta, selviytymisestä ja vertaistuesta – ja siitä, miten elämä jatkuu kolhuista huolimatta.

Olen Mikko 35-vuotias mies, Kouluikäisen pojan ja minun lisäksi meillä asuu Jenni (äiti, vaimo, päivien kimallus) sekä kolme kissaa. Olen EVP-rakennusmies (Elää Vaimon Palkalla), nykyinen Suomen Kipu ry:n kokemustoimija/ryhmänohjaaja, kipukaveri jne…

Vahvasti vielä jaloillaan. Kesäkuu 2020.

Rakennusmiehen tie
Rakennusmiehen hommat alkoivat jo yläasteikäisenä, kun halusin mukaan isän timanttiporauskeikoille. Työnteon malli saatiin jo pikkutenavina, ja kesätöillä saadut oravan nahat menivät mopon veroihin – kiitos poliisin, joka päätti että kilvet eivät sovi teinipojan tyyliin. Ammattikoulun ja armeijan jälkeen työllistyin rakennuksilla. Reissuhommia tein hetken, kunnes loppuvuodesta 2010 menin ”kahdeksi viikoksi” hiomaan lattioita. Siellä vierähti kymmenen vuotta.

Kivun kanssa arjessa
Nykyään mukana kulkee hermovaurioinen, neuropaattisesta kivusta nauttiva kinttu, krooninen kiputila selässä ja läpi tuulettuva korvienväli. Nämä ovat innokkaita seuralaisia, jotka muistuttavat olemassaolostaan juuri silloin kun ei todellakaan tarvitsisi. Se on vähän kuin ei-toivottu sukulainen: näet sen illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä – eikä se lähde kulumallakaan.
Selkää on operoitu viisi kertaa. Sanoin kirurgille jo toisen kerran jälkeen, että vetoketju voisi olla järkevä ratkaisu – säästyisi lankaa ja aikaa. Pullistumia on leikattu kahdesti (9/20 ja 2/21), nielupaise puhkottu, nielurisat napsittu kolmannen kerran, umpisuoli poistettu, luudutus tehty ja kipustimulaattori asennettu. Luudutusraudat särkyi , joten niitä korjattiin vielä elokuussa 2023.

Kokemustoimijan matka
Olen pikkuhiljaa näitä kirjoitellut vähän kerrallaan, kovin paljoa en kerrallaan pysty kirjoittamaan. Keskittyminen ei onnistu kovin pitkiä aikoja. siihen vaikuttaa mm. kivut ja unettomuus, joka siitä aiheutuu. Yksi hyvä kaveri lupasi jo ostaa selfietikun heti kun päätän aloittaa videoiden teon. Filmeihin kerään vielä rohkeutta ja tekniikkaa – huono uni, kourallinen nappeja päivässä ja silmät ristissä ei ole se paras kombo.
Olen ollut kokemustoimijana erilaisissa vepinaareissa, ensimmäinen kokemustoimija keikka asetti riman korkealle vaikka aluksi tuntui etten löydä koko telinettä, n. 160 kuulijaa mm. terveysalan ammattilaisia ja myös kipujen kanssa syrjäytyneitä ja yksin jääneitä.
Palaute on antanut itsevarmuutta touhuihin vaikka ihan keltanokka näissä puhe jutuissa olen tällä hetkellä. Tällaiset sanat jäivät mieleen: “Tämä on ollut paras ryhmäkerta, kun olit puhumassa meille.”

Tämä blogi on paikka, jossa kipu ja elämä kulkevat rinnakkain. Tarinat eivät poista kipua, mutta ne tekevät siitä jaetun. Ja jaettu taakka on aina kevyempi. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa, jossa selviytyminen, vertaistuki ja huumori kulkevat käsi kädessä.

kipu suomi, selkä

krooninenkipu